Sieltä ne menkat aikalailla varmasti on taas tulon päällä, rintojen arkuudesta päätellen.

On se kumma ettei se vaan voinut taaskaan tärpätä!!

Ollaan oltu aktiivisia tässä kuussa ja selvän ovulaationkin tunsin..

No, enskuussa sitten mieheltä spermanäyte Tampereella,  mihin ei mies kyllä kovin halukas.

Mutta pakko hänet siihen taivuteltava on...

 

8.11 aamulla gynelle aika, näkee sitten mitä siellä munasarjoissa on tapahtunut JOS on tapahtunut mitään.

 

 

Taas on aika alottaa Clomit ja se suunnaton toivominen että josko jo olisi plussan aika.

Silti sen tietää että ei se niin helpolla onnistu tälläkään kertaa, miten joku pieni pilleri vois muuttaa sen asian että oon epäonnistunut naisena?

En voi täyttää luonnollista, normaalia tehtävää.

Jatkuvasti saa lukea miten lapsuuden kaverit kirjottelee esim. Facebookissa "raskausviikkoja 14+0" tai "pikkunen potki koko viime yön masussa"

Sitä ajattelee et miks se toisilta käy niin helpolla kun taas itse toivoo, pettyy ja kärsii kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen.

Oon aina uskonut Jumalaan ja rukoilen JOKA ILTA että rakas Jumala anna meille se ihan ikioma vauva. Vielä ei ole vastattu rukouksiin, ehkä jonain päivänä... Ainakin toivon niin.

Toisaalta mietin usein että miksi Jumala antaa lapsia esim. Narkomaaneille jotka raskauden aikana piikittää itseensä huumetta ja sen jälkeenkin, kykenemättä huolehtiin pienokaisestaan.

No, kaikella on tarkotuksensa, ainakin sanotaan niin...